Meidän lippukunta

Kontutytöt on vuonna 1966 perustettu tyttölippukunta johon kuuluu nykyään noin 100 jäsentä.

Lippukunnan historiaa

60-luvulla Kontula oli nuori, rivakalla vauhdilla kasvava lähiö. Lapsiperheitä oli paljon ja erilaiset harrastusmuodot raivasivat alaa. Juuri tuohon aikaan, 60-luvun Kontulaan juontaa myös Kontutyttöjen juuret. Nuori lippukunnanjohtaja allekirjoitti sihteereineen paperin, jolla "uusi lippukunta ilmoittautui". Lippukunnanjohtajana toimi opiskelija Marja Hernesniemi ja sihteeriksi oli lupautunut rouva Aulikki Tamminen. Nuori lippukunta oli vireä ja jo ensimmäisen vuoden jälkeen Kontutyttöihin kuului yli 100 jäsentä. Vuoden 1968 pöytäkirjoissa haikaillaan lisätiloja.

Alkuvuosina yhteistyö oli tiivistä veljeslippukunta Kontupoikien kanssa, esimerkiksi vireä vanhempainneuvosto oli yhteinen. Vanhempainneuvosto tuki alkutaipaleellaan olevia lippukuntia mm. keräämällä rahaa kolojen sisustamiseen ja lippukuntien lippujen hankkimiseen. Liput saatiin valmiiksi ja ne vihittiin käyttöön 24.8.1968 Kontulan yhteiskoulussa yhteisessä juhlassa Kontupoikien kanssa.

Ensimmäinen leiri pidettiin Tammelassa kesällä 1970 ja sinne osallistui yhteensä 13 Kontutyttöä. Muutoin railakas 70-luku säilyttää salaisuutensa. Suomen Partiolaisten arkistoista nämä vuodet ovat mystisesti kadonneet ja lippukunnan kansiot paljastavat itse lippukunnan toiminnasta hyvin vähän.

1980-luvun alussa Länsimäessä aloiteltiin partiotoimintaa, jolle Kontutyöt toimivat emolippukuntana. Vuonna 1981 tämä haara irrottautui omaksi lippukunnakseen nimeltä Keronkävijät, joka toimi aina 2010-luvulle asti. Samana vuonna 1981 Kontutytöt juhlivat jo 15-vuotista taivaltaan. Juhla pidettiin maaliskuussa Kontulan kirkossa. Kesällä 1981 pidettiin ensimmäistä kertaa kesäleiri Bengtsårin leirisaaressa, jonne sen jälkeen Kontutytöt ovat aina aika ajoin palanneet.

1980-luku ei ollut niitä kaikkein kultaisimpia Kontutytöille. Johtajapula oli ennemminkin sääntö kuin poikkeus ja vuonna 1983 pohdittiinko, olisiko lippukunnan aika luopua leikistä. Sisukkaasti Kontutytöt kuitenkin jatkoivat Tuula Suomelan johtamana.

1984 lippukunnanjohtajan pestin otti vastaan Mervi Tall. Hänen kohdalleen osui myöskin ensimmäinen "kolokriisi", uhka kolon menettämisestä oli todellinen. Neuvottelut päättyivät onnellisesti ja Kontutytöt saivat pitää kolonsa, sen jossa he alusta alkaen olivat toimineet. Koloa remontoitiinkin talkootyönä vuosina 1989-90. Pian remontin jälkeen uhka kolon menettämisestä uusiutui, mutta täälläkin kertaa asia päättyi onnellisesti.

1990-luku oli vakaampaa, suorastaan nousujohteista aikaa. Nuoret johtajat olivat innokkaita ja perinteitä luotiin. Niitä olivat mm. joka syksy järjestetty Syyssekoilu -kilpailu Kontupoikien kanssa, Kontutyttöjen syysristeily Valborg -jaalalla sekä Kontutyttöjen ja vanhempien yhteinen joulujuhla.

Lippukuntalehti "Kontyn omat" ilmestyi ensimmäisen kerran 1988. Kyseisen työn jatkajaksi syntyi nykyinen lippukuntalehtemme Riekale, joka ilmestyi vuoteen 2016 asti.

Kontutyöt ovat partioihanteiden mukaisesti rakentaneet ystävyyttä yli rajojen. 1995 kymmenisen kontutyttöä osallistui maailman Jamboreelle Hollantiin. Vuonna 2001 samanmoinen kokoonpano osallistui Ruotsissa järjestettyyn Scout 2001 -leirille. Ystävyyttä on rakennettu myös yli lippukuntarajojen, mikä poiki useita leirejä ja paketointiprojekteja Helsingin Kotkien kanssa. Puijon Poikien ja Kallan tyttöjen mukana leireilimme Kuopiossa asti, ja vuosituhannen vaihteessa useampi lerii jäljestettiin yhdessä  Espoolaisen Vaaran Vaeltajat -lippukunnan kanssa. 2000-luvulla on kontutyttöjä yhä useammin voinut löytää myös piirin toiminnasta eri toimikunnista ja Itä-Helsingin lippukuntien alueellinen yhteistyö on tiivistynyt 2020-luvulle asti.

Vuonna 1997 puhaltelivat uudet tuulet ja ajatus Kontutytöistä rekisteröityneenä yhdistyksenä syntyi. Vielä ei kuitenkaan ollut sen projektin aika. Vuonna 2000 Noora Roiha aloitti rekisteröintiprojektin, joka vaati mm. Kontutyttöjen omien sääntöjen laatimista. Niina Nurmelan avustamana Noora vei projektin loppuun, ja kesäkuussa 2001 Kontutytöistä tuli rekisteröity yhdistys ja nykyään kirjoitamme nimemme perään ylpeinä ry.

Paljon on tapahtunut ja paljon tulee vielä tapahtumaan, mutta se ei ole ollut eikä tulevaisuudessakaan ole mahdollista ilman tukijoukkojamme: Mellunkylän seurakuntaa, vanhempainyhdistystä, Kontulan Lions Clubia, kaikkien kontutyttöjen vanhempia. Ja ennen kaikkea mikään ei ole mahdollista, eikä mikään tunnu miltään ilman itse kontutyttöjä, tähtiä, joita todellakin kannattaa tulla ulos katsomaan!

Juudit Ehrnsten
Lippukunnanjohtaja

Kirjoitettu 2006, pohjana käytetty Sirpa Timosen Kontyn minihistoriikkia, 1996

Päivitetty 2021